Why so silent

by - 15.7.16

Reilu pari kuukautta on vierähtänyt edellisestä blogitekstistä. Sen jälkeen on tapahtunut kaikenlaista, olen käynyt mm. Tukholmassa minilomalla, tehnyt töitä, heittänyt talviturkin toukokuussa (tätä ei ole tapahtunut varmaan yli kymmeneen vuoteen!), nauttinut mökkeilystä, kironnut liian usein tulevia sadepäiviä... 

Blogin kirjoitusinnostus on jäänyt taka-alalle, johtuen ehkä siitä, että blogini piti olla keskittynyt hyvinvointiin ja terveelliseen elämään, kun taas tämänhetkinen elämäni ei ole kovinkaan terveellistä. Liikunnat ovat ihan minimissä ja viikonloppuna tuli syötyä sekä pizzaa, sipsiä että karkkia, eikä kesän aiemmatkaan viikonloput ole olleet kovinkaan poikkeuksia. Ei sillä, että tahtoisin kieltää itseltäni kaikenlaisen herkuttelun, mutta viime kuukausina syömiseni on koostunut lähinnä niistä epäterveellisistä ruuista ja herkuista. Tajusin kuitenkin, että nämä herkkukaudet ovat osa elämääni ja matkaani kohti sitä terveellisempää elämää - välillä tulee takapakkeja, mutta niistä otetaan (toivottavasti) opiksi.

Ihan ensimmäisena tahdon korjata syömisrytmini, eli tästä lähtien syön aamupalan, vaikka ei olisikaan nälkä. Keväällä aamupalan syöminen oli yksi tärkeimmistä aamutoimistani, sillä vatsani huusi nälkää, jos en syönyt vähintään tunnin päästä heräämisestä. Nykyään saatan syödä ensimmäisen kerran vasta kahden-kolmen aikaan päivällä. Etenkin tietokoneella töitä tehdessä aika hurahtaa ja syöminen jää väliin. Ottamalla aamupalan taas osaksi aamurutiineja, uskon syömisrytmini korjaantuvan melko pian ja vatsani alkaa taas vaatia ruokaa jo aamusta. Näin loppupäivänkin ruokailuajat normalisoituvat ainakin itselläni, sen olen huomannut aikaisemminkin.

Ehkä tämä postausrytmikin tästä paranee, kun olen saanut tämän postauksen pois alta. Piristäköön tätä turhahkoa postausta kuva rakkaasta Adi-koirastamme. 

Mukavaa viikonloppua! 


You May Also Like

0 kommenttia